Lapsi ja usko, Saara Kinnunen

Lapsi ja usko

Tarvitseeko lapsi uskontoa? Onko lasten uskontokasvatus aivopesua? Eikö lapsen oikeus ole itse valita, mihin uskoo? Onko perheessä uskominen kahle vai vapautus?

Suomen lakiin kirjattu uskonnonvapaus on antanut aiheen monenlaisiin pohdintoihin. Äärimmillään laki on tulkittu vapaudeksi uskonnosta niin, että lasta ei pitäisi ohjailla minkäänlaiseen uskonnolliseen ajatteluun. YK:n lastenoikeuksien julistuksessa on kirjattuna, että vanhemmilla on oikeus valita lapsilleen kasvatus. Se pitää sisällään myös uskonnon.

Pieni lapsi uskoo Jumalaan, jos hänen vanhempansa uskovat. Lapsi elää muutenkin yhteisten arvojen vaihetta vanhempiensa kanssa. Turvalliset, huolehtivat ja läheiset vanhemmat välittävät omalla rakkaudellaan lapselleen kokemuksen rakastavasta Jumalasta. Lapsen ensimmäiset hengelliset kokemukset saadaan sylissä.

Ensimmäisinä ikävuosina lapsi saa turvan omista vanhemmistaan ja heidän läsnäolostaan. Kun lapsen maailma avartuu, vanhemmat eivät ole aina läsnä. Isompana lapsi kohtaa totuuden, että edes vanhemmat eivät hallitse kaikkia asioita. Esimerkiksi luonnonvoimien edessä ovat voimattomia viisaimmatkin ja vahvimmatkin ihmiset. Jos lapsella on luottamus Jumalaan, hän selviää pelottavissakin tilanteissa. ”Älä pelkää Joonas (2v), vaikka on pimeää, Jumala on meidän kanssamme”, opasti Julia (4v), kun ajettiin pilkkopimeässä yössä. Lapselle ja aikuiselle antaa levollisuutta tietoisuus siitä, että Jumala on kaiken yläpuolella, tietää kaiken, hallitsee kaikkea eikä  mitään tapahdu hänen sallimattaan.

Lapsi joutuu varttuessaan ristiriitaan oman pahuutensa kanssa. Jokainen lapsi haluaa olla hyvä ja olla iloksi vanhemmilleen. ”Ei kukaan jaksa aina olla kiltti”, huokasi 5-vuotias ison kiukkupuuskan keskeltä. Avain ristiriidasta selviämiseen on tieto Jumalasta, joka rakastaa niin paljon jokaista ihmistä, että lähetti kalleimpansa, rakkaan poikansa Jeesuksen kärsimään rangaistuksen ihmisten pahojen tekojen tähden, että me voisimme saada anteeksi.

Muistan illan, jolloin panin neljää samassa huoneessa nukkuvaa lasta levolle. Olin kiukkuinen ja sanoin: ”Nyt olen niin vihainen, että en pysty edes lukemaan iltarukousta kanssanne”. Seurasi hiljaisuus. Sitten yksi lapsista sanoi: ”Kyllä Jeesus antaa tuhmillekin anteeksi”.

Raamatun ilmoituksesta löytyvät myös elämän ohjeet ja moraaliset periaatteet, joitten varassa rakentuu tasapainoinen perhe-elämä, toinen toistaan arvostavat ihmissuhteet ja terve yhteiskunta

Saara Kinnunen

Nina Maarit Partanen