Lapsi ja perheen kriisit, Saara Kinnunen

Artikkeli julkaistu aikaisemmin ABC-lehdessä.

Artikkeli julkaistu aikaisemmin ABC-lehdessä.

Vastoinkäymiset eivät kysy lupaa sopisiko tulla. Ne vain tulevat. Taloudelliset ongelmat, työttömyys, vaikea sairaus, onnettomuus, avioero koskettavat myös lasta, vaikka haluaisimme säästää heitä aikuisten elämän murheilta.

Kun aikuisten voimat sitoutuvat ongelmien selvittelyyn, menetyksen suruun tai pettymykseen, he eivät aina huomaa lapsen tarpeita. Näin perhe-elämän kriisit voivat olla uhka lapselle. Lapsi jää usein selviämään yksin.

Kuulevat korvat

Pienetkin lapset aistivat herkästi, jos vanhempien asiat eivät ole kohdallaan. Pienillä padoilla on korvat. He tietävät monesti enemmän kuin mitä vanhemmat luulevat heidän koskaan kuulleen. Lapsi voi jopa teeskennellä nukkuvaa, ja lapsen korviin kantautuu salaisuuksia, jotka eivät ole tarkoitettu hänen korvilleen.

Salaisuudet

Lapsi taakoittuu aikuisten salaisuuksista. Tiesipä hän salaisuuden aiheen tai ei, hän miettii asiaa paljon. Lapsen tiedot aikuisten kriiseistä ovat hajanaisia ja siksi hän täyttää tietojensa aukkopaikat mielikuvituksellaan. Usein aukkopaikat täyttyvät peloilla.

Jotkut lapset saattavat herkistyä seuraamaan vanhempiaan ja heidän vointiaan. Lapsi saattaa stressaantua nähdessään vanhempansa surun, huolen tai masennuksen. Joistain tulee ylikilttejä, etteivät he aiheuttaisi lisää harmia perheelle.

Lapselle on kerrottava rehellisesti, mitä perheessä on tapahtumassa. Jos perheenjäsen on sairastunut, sairauden vakavuus on hyvä kertoa. Jos vanhempi on joutunut työttömäksi, se kerrotaan ja isompien lasten kanssa voidaan pohtia, mitä seurauksia siitä on perhe-elämälle. Jos vanhempi on tehnyt rikollisen teon, se on parasta kertoa lapselle ennen kuin hän kuulee sen muualta. Lapselle voidaan sanoa, että perheessä on nyt vaikeaa, siksi kotona on huolestunut ilmapiiri.

Ymmärtääkö lapsi

Joskus erehdymme ajattelemaan, että pieni lapsi ei vielä ymmärrä, siksi hänelle ei kannata puhua. Lapsi ymmärtää sen verran kuin hänelle on tarpeen. Lapsen ymmärrys on armollinen. Mitä pienempi lapsi, sitä luonnollisempana hän pitää tapahtuneita asioita. Siinä on pienelle lapselle kertomisen helppous.

Lapselle on hyvä vakuuttaa, että vaikeudet ovat vanhempien huoli, ja kyllä vanhemmat yrittävät tästä selvitä. Lapsen ei tarvitse siitä kantaa murhetta. Näin lapsi vapautuu elämään huoletonta lapsen elämää.

Riidelläkö lasten kuullen?

Kriisiaikoina perhe on altis riidoille. Ristiriitojen rakentava käsittely on yksi perhe-elämän koetinkiviä. Repivät riidat tekevät lapsen olon turvattomaksi. Erimielisyyksien käsittelyn välttäminenkään ei ole hyvä tila.

Lasten on hyvä oppia vaikeitten asioitten käsittelymallia jo kotonaan. Heidän on nähtävä, että ristiriidat eivät ole uhka, vaan normaaliin elämään kuuluva asia. Yhteiset ratkaisut ovat löydettävissä vaikka sanaharkan jälkeen.

Kun vanhemmat riitelevät lapsen kuullen, he joutuvat harkitsemaan sanojaan. Lapsi ja koira ovat hyviä ilmapuntareita. Molemmat ahdistuvat repivästä riitelystä. Siksi erimielisyyksien käsittelyssä on karsittava pois toisen loukkaaminen, alistaminen, kaikki väkivalta ja muu ala-arvoinen käyttäytyminen.

Lasten on vaikea kestää vanhempien kahnauksia. Kuitenkin he joutuvat samantapaisiin tilanteisiin omassa elämässään kavereitten kanssa. Vanhempien rakentavan riitelyn näkeminen antaa lapselle eväitä käsitellä omia ristiriitatilanteita tovereitten kanssa. Hän voi oppia, että ristiriidat voi olla ystävyyden syvenemisen mahdollisuus.

Jos käsiteltävät asiat ovat liian tulehtuneita eikä rakentavaan riitelyyn pystytä, silloin riidat on paras viedä pois lasten korvien ulottuvilta.

Lasta suojaavat tekijät

Perheen kriisin aikoihin lapsi voi olla kiukkuinen, itkuinen, ärtynyt. Hän voi olla sulkeutunut ja vetäytyä usein yksikseen. Pienen lapsen kehitys saattaa näyttää pysähtyvän tai jopa taantuvan.

Aikuisen on omista huolistaan huolimatta hyvä ymmärtää, että nämä ovat lapsen luonnollisia reaktioita uuteen tilanteeseen.

Perheen kriisin aikoihin lapsi tarvitsee erityistä turvaa. Hänen on yhä uudelleen vakuututtava, että isä ja äiti rakastavat häntä eikä hänellä ole mitään hätää.

Hellyys, yhteinen aika lapsen kanssa ja lapsen kiukun kestäminen viestittävät lapselle, että hänestä välitetään. Kun lapsen arki jatkuu mahdollisimman samanlaisena, tuo se lapselle turvallisuutta.

Vanhempi voi toimia lapsen tunteitten tulkkina. Kun lapsi osoittaa kielteisiä tunteita, hänelle on hyvä kertoa, että ymmärrämme häntä ja tiedämme hänen olevan murheissaan tai huolissaan kun perheessä on vaikeaa. Näin lapsi kokee, että hän on hyväksytty kielteisine tunteineen. Samalla hän oppii tunnistamaan tunteitaan ja antamaan niille nimiä.

Lapsen leikkejä seuraamalla, vanhemmat saavat vihjeitä siitä, miten lapsi voi perheen kriisin keskellä. Huolestuneelle lapselle on yhä uudelleen vakuutettava, että hänellä ei ole mitään hätää. Isä ja äiti huolehtivat hänestä. Hän ei voi auttaa perheen ongelmissa eikä mikään ongelma ole hänen syynsä.

Kerro myös päivähoidossa ja lapsen kerhossa, että perheessä on nyt kriisin aika. Silloin lapsi saa sen huomion, hellyyden ja ymmärtämyksen, mitä hän tarvitsee.

Mistä voimia jaksamiseen?

Kriisin yllättäessä on hyvä, jos perheen arki voi jatkua mahdollisimman paljon entisellään. Pidä kiinni harrastuksista, jos suinkin jaksat.

Parhaiten kriiseistä selviävät perheet, joissa puhutaan ongelmasta ja uskaltaudutaan kertomaan myös tunteista ja kivuista, jota tapahtunut herättää.

Tarvitset myös perheen ulkopuolista kuuntelijaa ja keskustelukumppania. Hyvät ystävät ovat silloin kullan arvoisia. Heiltä voi saada myötätuntoa, toivoa ja joskus käytännön apuakin.

Ammattiauttajat ovat sitä varten, että löytäisit tukea, jos omat voimat ehtyvät tai ystävät kuormittuvat liikaa.

Nina Maarit Partanen