Isän ja äidin kurssi osa 2. Lasten tarpeiden täyttäminen

On kulunut 4 kuukautta siitä, kun mieheni kanssa keskustelimme lastemme tarpeista ja niiden täyttämisestä.  Ajatusten auki kirjoittaminen on tuntunut tähän saakka mahdottomalta, koska näkökulmia tarpeisiin tuntuu olevan monia. Riippuu keneltä kysyy, kuka tarpeet arvottaa ja millä perusteilla. Tuntuu kun ymmärrys ”oikeista” lasten tarpeista hämärtyy, kun ei ole aikaa pysähtyä.

Jo sana TARVE tuo mieleen ryöpyn pyynnöistä lasten suusta mitä ihmeellisimpiin tarpeisiin. Tiedän, että en ole tarpeen tyydyttämisen automaatti, vaikka siltä useimmiten tuntuu. Toiseksi se tuo mieleen kyseenalaisen tarpeemme vanhempina poistaa kaikki esteet ja ongelmat lastemme elämästä, jotta heillä olisi mutkatonta ja mukavaa. Tässä minun yksi haasteeni. Nykyajan meno on sumentanut ainakin minun silmäni näkemään tämän arvokkaan tarpeen saada ratkaista itse esteitä, ongelmia, pulmia. Tarpeen kokea onnistumista, että itse kykenee ja osaa OLLA LUOVA. Tämän tajusin kun kuulin lastenlaulun nimeltään Leijonaa mä metsästän. Sitä ei voi kiertää, sitä ei voi alittaa, täytyy mennä lävitse. Esteitä tulee eteen kokoajan, joten kannattaa opetella pienestä pitäen menemään rohkeasti läpi. Meidän vanhempien rooli on luoda turvalliset puitteet. Epäonnistuminen on onnistumisen edellytys. 

Takaisin lasten tarpeisiin! Todelliset tarpeet ovat kuitenkin ihan jotain muuta. Tämä kurssimateriaali nostaa ajatukset pois lasten meille luomasta tarvehötkytyksestä. Niin aikuisen kuin lapsenkin perimmäisenä tarpeena on tulla rakasteluksi juuri sellaisena kuin on. Kurssissa määritellään viisi eri tapaa vastata tähän universaaliin tarpeeseen.

Viisi rakkauden kieltä

 1.        Kiittäminen ja kannustaminen

2.       Läheisyys, kosketus, hali ja sylissä pitäminen

3.       Kahdenkeskisen ajan antaminen

4.       Huomioiminen erityisillä lahjoilla

5.       Ystävälliset teot

Oli jännittävää huomata, kuinka erilaiset olivat ne rakkauden kielet, jotka toimivat juuri nyt.  Sellainen kieli, joka löytää ja saavuttaa maalin. Annan muutaman esimerkin. Teini-ikäiselle vanhempien fyysinen hellyys voi tuntua vastenmieliseltä, vaikka hän kaipaisikin pohjimmiltaan hellyyttä.  Onneksi olen löytänyt tavan osoittaa rakkautta hänelle ystävällisillä teoilla. Saan tehdä erityisesti hänelle kerrosvoileipiä ja salaatteja. Esikoululaisemme puolestaan ihastuu kahdenkeskisestä ajasta. Hän nauttii suunnattomasti shakin peluusta, arvatenkin siksi, ettei siinä voi olla kuin kaksi pelaajaa. 3-vuotias kuopuksemme haluaa syliä ja halailua tanssin lomassa. Hän nauttii suunnattomasti, kun saa yksin kylpeä huomiossa. Ja mehän taputamme! Lastemme tarpeet siis vaihtelevat ja muuttuvat ajan myötä. Tarpeet ovat tilannesidonnaisia, riippuvaisia lapsen kehitysvaiheesta ja persoonallisista ominaisuuksista.

Emme ole suinkaan ainoita keskustelijoita lasten tarpeista. Yhteiskunnassa keskustellaan kuumeisesti lapsen kuulemisesta ja lapsen osallistamisesta häntä koskeviin asioihin niin päiväkoti- ja koulumaailmassa kuin muillakin sektoreilla. Asiantuntijat tavoittelevat lapsiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tuovan lapsen äänen kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. En kuulu näihin asiantuntijoihin ja siksi ehkä jokin tässä tuntuu teennäiseltä. Tietysti haluan, että lapsiani kuullaan ja heidän mielipiteitään arvostetaan. Mutta, jos omat lapseni saisivat asioita päättää asioista, syntyisi anarkiaa. Mielestäni tulisi avoimesti tunnustaa, että me aikuiset seulomme lastemme viestit ja arvotamme ne kulttuurimme arvomaailman mukaisesti. Näin se kuuluu mennä! Me aikuiset olemme lasten oikeuksia ajamassa eivätkä lapset.  Haluan rohkaista jokaista vanhempaa hiomaan tuntosarvet lasten viesteille, löytämään rakkaudenkielet ja luottamaan itseensä vanhempana. Kun itse tietää mitä ja miksi tekee siitä seuraa sisäinen luottamus, joka välittyy sanoitta lapsille.

- Nina Maarit Partanen

Perustuu Isän ja äidin kurssi työkirjaan (Parenting Children Course) Nicky ja Sila Lee, Päivä Osakeyhtiö 2014.

 

 

Nina Maarit Partanen